torstai 29. joulukuuta 2016

Välipäivien arkea


Joulun pyhät menivät ja tilalle palasi arki. Sellainen, mikä ei tunnu tavalliselta arjelta, vaan joltain välitilalta. Kuusi ja hyasintit tuoksuvat vielä. On koristeet ja muut, mutta jokin haikeus värittää näitä päiviä. Joulu on ohi ja mennyttä vuotta puntaroi päässään tahtomattaankin. Hyvä vuosi tämä on ollut. Sellainen tavallisen hyvä. Tasapainoinen, muttei tasapaksu. Paljon oivalluksia ja paljon kasvua.

Ennen joulua sain kuin sainkin leikattua puuvilla-pellavasta itselleni mekon palaset. Joulun jälkeen sain ommeltua sen. Oli kyllä homma. Lipevä, jopa silkkimäinen materiaali oli herkkää ommeltavaa. Ärräpäitä lenteli luvattoman paljon ja meinasin kauluksen kanssa menettää hermoni täysin. Mutta valmista tuli ja tyytyväinen voin olla tulokseen.

Olen ihaillut japanilaisten suunnittelijoiden kaavakirjojen visuaalista herkkyyttä ja niitä ihania vaatteita, joita kirjoissa on. Nyt vihdoinkin sain aikaiseksi ommella Yoshiko Mizunon Ompele vaatteita jokaiselle päivälle -kirjasta pystykaulusmekon. Kirjassa on helposti piirrettävät kaavat perusvaatteisiin. Ompeluohjeet ovat helpot ymmärtää ja kuvat ovat selkeät. Tämä mekko on tehty 34 koon kaavalla. Kirjan mallit ovat reiluja ja arvioisin, että tässä 34 vastaa enemmän 36-38 kokoa. Mekko on hartioista istuva, mutta muuten se on reilu ja ilmava. Lyhensin omaani reilusti, koska muuten mekosta olisi tullut hyvin kaapumainen. Kesällä on ihana laittaa mekon kanssa sandaalit jalkaan, hattu päähän ja lähteä lasten kanssa pihalle puuhaamaan.








Tämän kyseisen kirjan lisäksi, myös Yoshiko Tsukiorin kaavakirjat ovat inspiroivia. Suosittelen kokeilemaan tai ainakin selailemaan niitä!

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Joulun kukkia

Päivä on juuri nyt lyhyimmillään ja päivien valoisa aika menee helposti ohi huomaamatta. Joulun valmistelu on sujunut tänä vuonna (tähän asti) niin leppoisasti, että tuossa eräänä päivänä täytyi ihan ääneen ihmetellä. Jos vaikka on unohtunut jotain tärkeää. Kun yleensä sitä pientä joulustressiä pukkaa tulla jossain vaiheessa. Vaikka kovasti yrittäisi ettei pukkaisi, mutta kuitenkin se jostain hiipii yllättäen.

Mutta nyt ei ole sellaista tunnetta tullut. Ja asiahan tarkistettiin. Kuusi on, lahjat on, koristeet on. Kynttilöitä kaapissa, ruoat mietittynä, siivouskin ajateltu toteuttaa. Aikaa on ollut lukea joulusatuja, askarrella koristeita ja muutakin. Ja tietenkin ompeluksiakin on ehtinyt taas surauttaa. Isosiskolle valmistui hutiostos-kankaasta kauppatakki. Buklee-neulos ja vanhan neuletakin napit sopivat yhteen kuin tähti kuusen latvaan. Puoleen reiteen ulottuva takki on sopivan pehmoinen ja lämpöinen kauppareissuille, kun ei pitkään tarvitse ulkona viimassa (tai sateessa) olla.







Tuubihuivin tein samasta joustocollegesta, kuin alla olevan kuvan tunikan. Aivan ihanan Sarah-designin kankaan nähdessäni halusin tehdä isosiskolle jotain erityistä. Ensin pohdin bomber-takkia, mutta päädyin (jälleen kerran) tunikaan, koska niitä nyt vaan tulee käytettyä enemmän kuin kevyitä takkeja.

Tunikan mallin hahmottelin vanhasta tunikasta. Mallissa on pudotettu olkasauma ja lepakkomainen hiha. Linja kepenee alas helmaan. Tunika on polvipituinen ja on päässyt kuvien oton jälkeen jo viimeistelyynkin. Ja mielestäni tämä sopii kuosinsa puolesta jouluun tai vaikka viileään juhannukseen.








ja vinkkinä: minua voi seurata Blogit.fi -sivustolla sivubannerissa olevan kuvakkeen kautta.

perjantai 16. joulukuuta 2016

Mistä kaikki alkoi?

Olin pitkään tekemättä käsitöitä . Jotenkin tuntui, ettei ompelusta tai neulomisesta tule mitään. Epäonnistumisia tuli mielestäni liikaa. Ahaa-elämyksiä ei juurikaan ollut. Sitten ilmoitin itseni kässäkerhoon. Vihdoin minulla oli aikaa pohtia ammattilaisen (kässäopen) kanssa ompelutekniikoita ja kaikkea sitä, minkä koin liian vaikeaksi lapsiperhearjen keskellä. 

Ja sitten niitä onnistumisia alkoi tulla. Reilu vuosi sitten sain valmiiksi isosiskolle ompelemani villakangastakin. Siitä tuli niin ihana, että sitä pidettiin harkiten ja rakkaudella. Nyt sitten isosiskon kasvupyrähdyksen jälkeen on pikkusiskon vuoro. Vaikka takki onkin vielä melko iso, voi sitä hyvillä mielin pitää taaperolla. Vaatteet on tehty käyttöön ja lapset kasvavat (liian) nopeasti.




Kässäkerhon loputtua, jatkoin ompelua kotona hyvillä mielin. Olen oppinut luottamaan koneisiini ja taitoihini. Teollista jälkeä ei kotikoneilla saa ammattilainenkaan. Tärkeintä on tekemisen ilo ja se että vaatteet pääsevät oikeasti käyttöön. Onneksi löysin sen paikan, josta löysin kipinän tekemiseen uudelleen. Ja suosittelen ehdottomasti kässäilyä toisten seurassa, jolloin alkuun pääsee hyvillä mielin.





Viimeaikoina en sitten juurikaan muuta ole tehnyt, kuin neulonut ja ommellut lapsille vaatteita. Ja jotain itsellenikin. Lahjoja en ole surautellut, vaan vaatteita suoraan käyttöön. Pikkusiskolle valmistui ylhäältä alas- neuletakki. Tämä oli ensimmäinseni laatuaan. Mallina tässä oli "Lilla koftan", jonka ohje löytyy Ravelrystä ilmaisena. Helppo ohje aloittaa neuletakin tekeminen. Luomupuuvillainen Käpysen pilvi-trikoo muovautui, Ottobren kaavaa mukaillen, ihanaksi tunikaksi.

Voi, että rakastan tätä käsillä tekemistä! Mitäpä muuta sitä ihminen jouluna tarvitsee. Aikaa, suklaata ja mukavaa itselle tärkeää tekemistä rakkaitten seurassa.

perjantai 2. joulukuuta 2016

Jouluihmisen joulumieli


Mistä sen tietää? Että onko jouluihminen vai ei? Luulen olevani jouluihminen, koska lapsena aloitin joulusta haaveilun elokuussa. Suunnittelin, vanhoja lehtiä selaillessa, mitä tekisin toisille lahjaksi. Kaupallisesta joulusta en ole välittänyt, mutta sitä tunnelmaa, sitä olen rakastanut aina. Joulu alkaa vielä nyt aikuisenakin hiipiä mieleeni ruskan aikaan.

Nykyään en halua kuluttaa joulua loppuun, joten koristelun ja muun valmistelun aloitan vasta joulukuun koittaessa. Stressiä en ota, siivoukset ja muut hässäkät eivät tuo minulle joulun tuntua. 

Ensimmäisen adventin aikaan laitoimme jouluvaloja ikkunoihin ja kokeilin myös havukranssin tekemistä omin kätösin. Ihan onnistunut tuotos tuli. Katsotaan miten se kestää lumi- ja sademyräkät. Kiersin ensin rautalangasta kevyen rungon ja sidoin siihen langalla havunoksia. 






Seuraavat joulupuuhat liittyvät varmaankin korttien tekemiseen. Siihen minulta löytyykin kaksi pientä apuria, jotka varmasti saavat aikaan väri-ilottelun korteissa ja keittiössä.




tiistai 29. marraskuuta 2016

Pieni intiaani

Olen täysin hurahtanut lastenvaatteiden ompeluun. Ja miten ihanaa, että vuosien hiljaiselon jälkeen olen myös tyytyväinen tuotoksiin. Ja mikä parasta ne kestävät päivänvaloa ja myös käyttöä. Itseasiassa en ole koko syksynä juurikaan ostanut uusia vaatteita lapsille (tietenkin haalarit ynnä muut oli ostettava). Ja klisää on tulossa, kunhan kone ehtii laulamaan ja kamera suostuu kanssani yhteistyöhön.



Pienen intiaanin paita syntyi hetken mielijohteesta, ja viimein sen käyttäjäkin innostui intiaanityylistä. Teltan pystyttämisenhän se vaati. Ja kuinka ollakaan, kohta leirinuotio loimusi jo kovalla kohinalla ja sudet ulvoivat taustalla. Tai kah! Se taisikin olla pikkusisko, reipas intiaanin apuri.

perjantai 18. marraskuuta 2016

Taaperon haalari

Voi, tätä loskaa ja räntää. Marraskuu tuntui huomattavasti kevyemmältä lumen kanssa. Onneksi on ollut kaikkea mukavaa puuhaa, ettei ehdi märehtiä liikaa pimeyden keskellä.

Löysin tämän kotimaisen joustocollegen jo melkein pari vuotta sitten. Aivan ihana lastenvaatteisiin! Teinkin siitä jo aikanaan vauvalle housut ja mekon ja sitten isommat housut, mutta nuo viimeisimmät jäivät jostain syystä laatikon pohjalle. Olin pitkään kaavaillut päässäni yksinkertaisen trikoohaalarin tekoa, mutta sopiva kangas jäi uupumaan. Sitten päätin muokata lökäreistä haalarin. Kuusikangasta oli vielä pieni tilkku, joten haalarin sai kuin saikin tehtyä. Vähän käytettyä trikoota läpän vuoriksi ja joustavat henkselit resorista. Ei ehkä suurin taidonnäytteeni, mutta oikein hyvä koekappale. Seuraavaksi koetan löytää jonkun yhtä kestävän ja ihanan ohkaisen joustocollegen, josta voin tehdä taaperolleni seuraavan haalarin jo sitten isompaan kokoon.





Ja jos joku muistaa mikä suomalainen yritys on tämän kankaan valmistaja, niin vinkatkaa! En kuollaksenikaan muista, mistä tämän kankaan aikanaan tilasin. Mutta todella kestävä materiaali se on ollut. Ja tuo pilkahduksen valoa tähän marraskuuhun. Joulu pilkottaa jo näköpiirissä.

perjantai 11. marraskuuta 2016

Millintarkkaa

Toissa kesänä teimme oikean tuhannen taalan löydön eräältä pihakirppikseltä. Lakattu naulakko mahtui juuri ja juuri eteiseen edellisen naulakkokyhäelmän tilalle. Eteisessä se toimittaakin ainoana kaltaisenaan virkaansa. Muuten eteisestä kyllä löytyy lipasto hatuille ja lapasille. Isompia kaappeja siellä ei ole, mutta oikeastaan se ei haittaa. Eteinen on tilava, mutta sen läpi kuljetaan kaikkiin huoneisiin, kellariin ja yläkertaan, joten ei sinne oikein mahtuisikaan. Ja pimeähän se on, vaikka vanhojen kuistin ovien ikkunalaseista valoa sinne tuleekin. Valitsimme remontin aikana eteiseen mustapohjaisen vanhan paperitapetin (Colefax and Fowlerin Snow tree), koska eteinen oli todella kolkko ja beige alunperin. Nyt se on juuri meille sopiva. Vähän erilainen ja kutsuva. Lämmin paikka tulla kylmästä viimasta.

Mutta tämä naulakko ihanuus. Aivan kuin se  olisi talon alkuperäiskalustoa. Se kestää monta kiloa takkia ja vaatetta, eikä varmasti hajoa vielä vuosiin. Täydellinen mittatilauslöytö.



lauantai 5. marraskuuta 2016

Marraskuun värit

Meidän kodin värimaailma on nykyään aika monokromaattinen. Tai ainakin itsestä tuntuu siltä. Väripaletti on harmaa, valkoinen ja musta. Sitten vaihdellaan väripilkkuja sinne tänne vuoden aikojen ja mielialojen mukaan. En oikeastaan järjellä ajattele värimaailmoja, vaan luotan intuitioon. Mikä tuntuu hyvältä, näyttää myös kivalta. Kesällä kotiin kertyy paljon mintun ja vanhan turkoosin sävyjä, ehkä vihreää ja uutena värinä uskaliaasti myös keltaista. Talvella taas marjapuuron ja violetin sävyt hiipivät tekstiileihin.


Tuo sohvannurkka on muuten tämän perheen jokaisen jäsenen lempipaikka. Paras paikka lukea, neuloa ja leikkiä.

Melkein laitettiin jouluvalot tänään esille. Mutta jospa vielä poltellaan vain kynttilöitä. Kyllä se joulu kohta tulee.


Rauhallista pyhäinpäivää!

tiistai 1. marraskuuta 2016

Ompeluinto

Muutaman päivän sisällä olen ommellut enemmän kuin useana viikkona. Välillä ompeluun tulee himo. Täytyy vain saada tehdä vaate idean pohjalta. Ja ei ole mikään yllätys, että Paapiin kankaasta syntyi tunika. Tein myös toisen talven varalle, mutta joskus kameran esille ottaminen merkitsee sitä, ettei äiti-ihminen saa mitään tehtyä. Täytyy leikkiä tai katsoa leikkimistä. Ja valon vähetessä kuvaamisesta tulee muutenkin haasteellista, ainakin amatöörille.



Tunikasta tuli Mustikkamekko. Yläosa kuten taskumekossa, mutta alaosa poimutettu edestä ja takaa.  Seuraavaksi aion käydä pienemmän tytön mekon kimppuun, ja sitten kokeilen, jos osaisin surauttaa suunnitelmieni pohjalta trikoisen haalarin. Ja ehkä housut ja trikoiset lapaset. Ja toppahatun. Voi, olla että valmista tulee ensi vuoden puolella, mutta kenellä sitä tässä kiire on. Ei mulla ainakaan!


torstai 20. lokakuuta 2016

Vapaalla

Tämä viikko on ollut vapaata aikatauluista. Tai ainakin niistä tavanomaisista kellonajoista ja menemisistä. On ollut rakkaita vieraita kylässä ja lisää kyläilijöitä on luvassa. Ensi viikolla reissataan ja puuhataan muualla kuin kotona. Opetellaan uusia nukkumisjärjestelyjä, jotta kaikki perheenjäsenet saisivat riittävästi hyvää unta. Arjen rutiinit ovat tärkeitä, varsinkin lapsiperheessä, mutta on se vaan mukavaa rikkoa kaavaa ja tehdä vähän erilaisia asioita, tavata ihmisiä joita ei näe usein ja punnita niitä hiukkasen kangistuneita tapoja.

Pari viikkoa sitten repäisin itseni mukavuusalueelta siivotessa ja järjestelin hyllyjen asetelmia uudelleen. Vähän pienimuotoisesti tein sitä, mitä nyt rutiinien suhteen on tehty ja on tarkoitus tehdä.








Kuvissa on olohuoneen pieni työpiste, jossa voi nakutella tietokonehommia. Meillä muuten ei juurikaan oikeita kynttilöitä poltella, koska pienet sormet ehtivät monesti tekemään nopeita liikkeitä. Paristokäyttöisiä tuikkuja ei tarvitse muistaa vahtia, eikä tarvitse pelätä lasten sormeilevan tulta. Ei ehkä niin romanttinen ja tunnelmallinen vaihtoehto, mutta elämäntilanteeseen sopiva.

Lomailijoille rentouttavaa lomaa ja arjen sankareille lomanomaista rentoutusta!

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Siivouspäivänä


Tänään ei ollut siivouspäivä, mutta jokunen päivä sitten, sen pienen hetken, koti oli osittain järjestelty. Lapsiperheessä tämä hetki ei kestä kauaa. Kaaoksen hallitsemiseksi tavarat on vaan laitettava paikoilleen. Sitten voi napsia pari kuvaa ja tyytyväisenä kuvan avulla muistella sitä seesteistä hetkeä ennen kuin kaikki lelut, tyynyt ja torkkupeitot valtasivat lattian, tuolit, ja pöydät.

Alakerrassa meillä on välihuone, jota kutsuinkin aiemmin musiikkihuoneeksi. Koska tämän huoneen lisäksi meillä on vain kaksi makuuhuonetta yläkerrassa, olemme halunneet säilyttää mahdollisuuden kolmanteen makuuhuoneeseen. Emme siis ole avartaneet oviaukkoja tai tehneet muita rakenteellisia muutoksia huonejakoon. Talomme on siitä erityinen, että huonekorkeus on mukavat 2,7 m ja huoneet myös ovat melko tilavia. Olohuoneeseen emme kaipaa lisätilaa ja keittiössäkin mahtuu oikein hienosti syömään isommallakin porukalla, kun vähän tiivistää. Alakerran välihuoneen läpi kuljetaan usein olohuoneeseen ja siitä onkin tullut oivallinen jatke oleskelutilalle. Musiikkihuoneesssa askarrellaan, viikataan pyykkiä, kuunnellaan levyjä ja tanssitaan. Aika boheemia, mutta sellaisena se halutaankin pitää. 




Siivouspäivän päätteeksi on ihana istua alas ja nauttia kuppi teetä. Täytyy muuten kertoa viimeisimmästä löydöstäni, jonka tein vanhempieni luona. Kerrassaan ihastuttava pannunalunen, jonka äitini oli bongannut käsityömyyjäisistä. Mitkä värit ja miten hauska idea! Alunen on koottu kahdesta isommasta kolmiosta ja väliin on laitettu vielä jotakin paksumpaa materiaalia. Täytyypä pitää myyjäisissä paremmin silmät auki, sillä itse en tallaisia ole vielä aiemmin nähnyt.



Seesteisiä syyspäiviä!

lauantai 8. lokakuuta 2016

Ihan kuistilla ja vähän pihallakin

Vanhasta talosta haaveillessa minulla oli lista asioista, joita halusin talossani olevan. Yksi niistä oli lasikuisti, jossa voisi istuskella ja seurailla pihan tapahtumia, hörppiä ehkä vähän kuumaa juotavaa ja kääriytyä vilttiin iltojen kylmetessä. Sellaisen sain tämän kodin mukana. 

Kuisti on perinteiseen tapaan kylmä, mutta suloinen kuin mikä. Tosin keltainen hilseilevä akrylaattimaali ei ole ehkä se kaunein elementti kuistissamme, mutta olen jo oppinut elämään harkitsevasti ja hitaasti, ennen kuin hutkin menemään remonttien kanssa. Nyt olen suunnitellut ottavani ensi kesänä maalin rapsutusvehkeet esille ja uudistaa seinien ja katon pinnat maalaamalla. Kuisti on pitkä ja siitä on ollut sisäänkäynnit ala- ja yläkerran asuntoihin. Kuistilla siis mahtuu istuskelemaan ja sumpittelemaan vallan mainiosti. Mummolan tuntua, vai mitä?






Viime kesänä osa pihastamme koki suuren mullistuksen ja muutoksen, kun salaoja remontin vuoksi talon vierukset myllääntyivät. Viimeiset vanhat viemäriputket saatiin vaihdettua (eikä enää tarvitse jännittää putkien tukkeutumista) ja kellariakin saatiin kuivemmaksi ja siten valmisteltua myös kellarin suurempaa remontointia (mikä tapahtunee vuonna kukka ja keppi). No, salaojaremontin yhteydessä saimme entistä ehomman pihan kiveyksineen ja uusine istutuksineen. Nyt piha on toimiva (ei enää mutavelliä!), tyylilleen mielestämme kuitenkin uskollinen ja ränsistyneet kasvitkin vaihtuivat olosuhteiden pakosta sellaisiin, joista on iloa vuosiksi eteenpäin. 




Ja hei! Ne maa-artisokat alkavat olla jo aikalailla nostettavissa. Näistä syntyi jo uunissa meheviä  lisukkeita kalalle.  Ihanaa viikonloppua!






tiistai 4. lokakuuta 2016

Keskeneräiset projektit

Niitähän meillä riittää, mutta jos nyt keskitytään sellaisiin pieniin ja mukaviin projekteihin. Tällä hetkellä minulla on kaksi sisustukseen liittyvää projektia, jotka vain odottavat tekemistä. Ehkä nyt kun kirjoitan ideat ylös, saan joskus jotain aikaankin.

Yläkerrassa pienessä makuuhuoneessa on muuriseinä, jonka olen maalannut kalkkimaalilla. Muuten huoneen seinissä on vanha mäntypaneeli, joka on maalattu valkoiseksi. Seinien purkaminen ja uudelleen levyttäminen on sen verran suuri urakka, että olemme tyytyneet, ja sopeutuneet oikein hyvin nykyiseen panelointiin.

Mutta itse asiaan. Muurinpätkä on jokseenkin tylsä ja olen aikonut piristää sitä amppelikukalla. Ajattelin punoa narusta yksinkertaisen virityksen ja ripustaa jonkun helppohoitoisen kukan roikkumaan tuohon ison printin vastakkaiselle puolelle. Olen miettinyt peikonlehteä tai muuta samantyylistä kukkaa. Lipasto toimii edelleen kuopuksen vaatteiden säilytykseen ja arkena  lipaston päällinen täyttyykin kirjoista ja muusta tavarasta.






Toinen seinäprojekti on alakerrassa olohuoneen ja keittiön välisen ns. musiikkihuoneen seinä. Seinä on tapetoitu Tapettitalon paperitapetilla ja nyt kolmen vuoden tuumaamisen jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että seinä kaipaa jotakin. Kenties suuri makramee-ryijy tai iso printtitaulu? Jonkinlainen kokoelma tauluja tai peilejä kenties? Pian minä sen keksin, hyvällä alulla jo ollaan!


perjantai 30. syyskuuta 2016

Syksyksi uutta

Tällä viikolla sain yllättävän paljon aikaan ompelurintamalla. Jo vähän aikaa odottanut Noshin trikoo sai uuden muodon lapsen mekkona (tunikaksikin sitä voi kutsua). Keväällä kuosittelemani taskumekon kaava on osoittautunut käytössä erinomaiseksi ja vihdoin sain ommeltua mekon tästä ihanasta murretun vihreästä kankaasta. Halusin lisätä jotain hauskuutta mekkoon ja siksi laitoin taskun sisäosaan eri kangasta. Pallokangas sattui löytymään varastosta ja se toimii aika kivasti (tylsänä aikuisena olisin ehkä valinnut mustan trikoon, jos sellaista olisi sattunut olemaan). 

Tämä mekko on tehty sitä varten, että kolmevuotias voi rymytä, hyppiä ja leikkiä. Alaselkä ei ole paljaana, helma ei mene jalan alle ja mikä tärkeintä: vaate ei kiristä tai vaivaa. 





Ja en muuten voinut vastustaa näitä Paapiin kankaita Pop-Up Kuopio -tapahtuman Kotimaisen designin Lastenvaate -Pop Upissa. Näistä syntyy vielä lähiviikkojen aikana jotain tarpeellista tai vähemmän tarpeellista tytöille (itseänikin kyllä tuo tummansininen kangas polttelisi...).

Kipin kapin siis Kuopion keskustaan Pop Up-tapahtuman yrityksien menoa seuraamaan. Vielä viikon ajan ehtii tekemään löytöjä.

Hauskaa viikonloppua!



tiistai 27. syyskuuta 2016

Kuvien ihmeellinen maailma

Tulin toipumisvuoteeltani (tai voiko äiti koskaan levätä kotona) huikkailemaan tänne. Vinkkivinkkinä kerron vielä tietämättömille tai muuten sellaisille jotka eivät Pinterestiin ole vielä eksyneet. Kannattaa käydä vilkaisemassa. Aivan loistava kuvien kokoelma, josta voi valita omiin kansioihin kiinnostavat ja inspiroivat kuvat. Huippu paikka omien ideoiden työstämiseen ja uusien löytymiseen. Ja sen käyttäminen on helppoa kuin heinänteko, myös tällaiselle tekniikan maailman poropeukalolle. Sivubannerin linkistä pääset katselemaan minun kokoelmaani mm. sisustuksesta, tyylistä ja käsitöistä.



Ja tuosta toipumisesta vielä sen verran, että viisaudenhampaan poisto ei ehkä ole mikään maailman mukavin toimenpide, mutta voittaa flunssat mennen tullen. Naama tosin ei ehkä palaudu meikäläisellä ihan hetkessä, mutta saapahan hyvän syyn sairastaa ja vaikka neuloa...

Ja kommenteista olisin tosi mielissäni!

perjantai 23. syyskuuta 2016

Helpot legginssit


Ompeluvimma iskee välillä kovalla otteella ja silloin pitäisi saada valmista nopeasti. Sellaisena hetkenä kaavat ovat hukassa eikä mitään suuritöistä käsityötä voi edes haaveilla aloittavansa. Silloin on helppo tehdä lapselle legginssit jämäkankaasta. Helpon kaavan saa jo parhaat päivänsä nähneistä lapselle sopivista legginsseistä, niistä joiden saumoihin on ilmestynyt reikiä ja jotka on juuri aikonut heittää menemään.




Vanhoista housuista on leikattu pitkät saumat auki, vyötärölle tai lahkeille ei tarvitse tehdä mitään. Leggareita varten leikataan kaksi ylläolevan kuvan mukaista kappaletta.

Kaavaan on helppo lisätä lahkeen pituutta tai muokata legginssejä lisäämällä taskuja, vahvikkeita tai frilloja. Leikatessa on vaan syytä muistaa lisätä vyötärölle taitetta varten useita senttejä, kuten myös lahkeisiin. Itse lisäsin legginsseihiin hiukkasen leveyttä, koska uusi trikoo oli napakampaa ja lapsen housuthan eivät tietenkään saa kiristää. Vyötärölle pujotin kuminauhan.



Helpot kuuden sauman housut tekee tunnissa, vaikkei kokemusta ompelusta juurikaan olisi. Kankaaksi valitsin muuten ihanan Noshin sitruunaisen jerseyn, jota oli jäänyt muista ompeluksista juuri sopiva palanen.

Mitäs pidät raikkaista ja sitruunaisista leggareista? 




keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Tavaran paikka

Olen ollut kiinnostunut oman huoneeni sisustamisesta alakoululaisesta saakka. Teini-ikäisenä kiersin kirpputoreja ja järjestelin sadat postikortit kollaasiksi huoneeni seinälle. Minulle oli tärkeää saada laittaa huoneestani minun näköistä.

Kun sisustan, yhdessä puolisoni kanssa, minulla saattaa olla mielikuva tai idea siitä mitä haluan. Kun tavara tai huonekalu löytää paikkansa, se saattaa jäädä paikalleen jopa useiksi vuosiksi. Inhoan suuria muutoksia, jopa huonekalujen siirtely voi tuntua ärsyttävältä. Toisaalta joskus vaihtelu on mukavaa. Oma tyyli muuttuu ja kehittyy, tavarat hajoavat tai lapsien myötä jotkut ratkaisut eivät vaan toimi. Haluan myös sisustaa siten että ostokset ovat tarpeellisia, mahdollisimman kestäviä ja toiminnallisia, ja tietenkin kodin asukkien mielestä muutenkin miellyttäviä. En halua ostaa väliaikaisia huonekaluja (varsinkaan uutena) enkä halua ostaa kertakäyttötavaraa.


Trendit vaikuttavat varmasti myös omaan sisustamiseeni. Aluksi saatan vierastaa jotain uutta villitystä ja myöhemmin huomaan tottuneeni ja mietinkin jotakin tämän trendin suuntaista vaihtoehtoa omaan kotiini. Kummallista, miten alitajuisesti asiat muokkautuvat ja niihin sopeutuu. Toki omat mieltymykset ovat aina tyylillisesti omannäköisiä, muuten ne tuntuvat vierailta.  Uusista trendeistä vierastan tummia seinäpintoja ja punertavaa metallia. Toisten kodeissa ne näyttävät hienoilta, mutta omaan kotiini en osaisi niitä laittaa. Kalkkimaalia taas on pitänyt sivellä pieneen seinän pätkään.


Joka tapauksessa sisustusfilosofiaani kuuluvat kestävyys, toiminnallisuus ja tarpeellisuus. Ja kauneus, se mikä  minusta on kaunista ja miellyttää omaa silmää. En osta huonekalua tai tavaraa siksi, että muillakin on samanlaisia, tai että jotakin vaan täytyisi omistaa. Trendit tulevat ja menevät ja koti ei tunnut kodilta jos sisustaa suoraan lehden sivulta. Hankinnan tulee kestää myös omien mieltymysten muutoksia.

Meillä on paljon vanhoja huonekaluja, mutta myös uutena ostettuja. Tunnustan olevani materialisti. Jos talo palaisi pelastaisin tavaroista ensimmäisenä vanhan tuolin, jolla on paljon tunnearvoa. Ympärilläni olevilla tavaroilla on tarina ja, ihmisten lisäksi, ne tekevät kodista kodin. Jotkut tavarat säilyvät ja joistakin täytyy vuosien varrella luopua. Ja onkin tärkeää opetella luopumaan. Tarpeetonta tavaraa on turha säilöä, varsinkin jos sillä ei ole juurikaan tunnearvoa.

Miten sinä sisustat?  Tunteella vai järjellä, vai kenties molemmilla?



perjantai 16. syyskuuta 2016

Puutarhan perjantai

Keittiömme ruokapöydällä pyörii ja sille kertyy joka päivä erilainen lajitelma leluja. Tänään tämä hellyttävä kaveri suorastaan kutsui minua kuvaamaan itseään. 



Lämpimän syyskuun johdosta pihalla kukkii vielä ja kasvimaallakin monet kasvit ovat kauniin näköisiä (monesti lakastuminen alkaa jotenkin aikaisemmin). Keräämättä jäänyt parsakaali kukkii ja kerran jo alasleikattu rucolakin tekee kukkaa ja siementä. Tänään keräsin lounassalaatin ainekset pihalta. Ainokainen retiisi, rucolaa, pieniä parsakaaleja (ovatko nämä nyt niitä broccolinejä), persiljaa ja kehäkukkaa. Omenoista voisi vielä ennen reissua keittää sosetta. Ta ehkäpä laitan kuivurin hurisemaan ja suikaloin omenat herkkupaloiksi.



Ihanaa viikonloppua!

torstai 15. syyskuuta 2016

Aikuisen vaatteesta lapsen vaatteeksi

Ennen vanhaan lastenvaatteet tehtiin usein vanhoista aikuisten vaatteista. Joskus kirpputoreilta tarttuu  pikkurahalla mukaan hauskoja vaatteita, joissa vaatteen malli ei ole ollenkaan itselle sopiva, mutta kuosi tai materiaali puhuttelee muuten. Olen tuunannut lapsille joitakin vaatteita juuri tällaisista hutiostoista, joilla ei ole välttämättä muuten edes toivoa uudesta käyttäjästä. Muoti vanhenee melko nopeasti, mutta vanhat materiaalit voittavat kestävyydeltään ja laadukkuudeltaan nykyiset mennen tullen. Erityisesti ennen vuotta 2000 valmistetut tekstiilit ovat kullanarvoisia, eivät ehkä kuosien tai mallien vuoksi, vaan siksi että ne kestävät käyttöä ja pesua paremmin.

Ompelijana olen ihan tavallinen, varmaan keskikastia. Osaan ommella, kun en lähde tavoittelemaan liian suuria. Nykyään ompelen usein valmiista kaavasta ja ohjeen mukaan. Kuten ruoanlaitossakin, jos sovellan menee homma päin mäntyä. Koetan valita ompeluksiini laadukkaan kankaan. Palalaareista ei useinkaan ole sattunut löytymään kangasta, joka kestäisi useampaa pesua hyvänä. Kirpparivaatteesta tuunattuna vaateompeluun ei mene paljoa rahaa ja saa harjoitella ompelemista ilman morkkista hintavamman kankaan pilaamisesta. Suosittelen kokeilemaan.

Mitä sinä haluaisit ommella seuraavaksi?

Vanhasta Nanson paitulista tuli ihana mekko kolmevuotiaalle. Poimutin paitulin helman ja hihat sellaisenaan mekkoon, miehustassa käytin mallina paidan kaavaa. Lempimekko -kamaa ruttuisuudestakin päätellen.


Epämääräisestä naisten topista syntyi vauvalle hauskat pöksyt muokkaamalla Ottobren housunkaavaa.