perjantai 30. syyskuuta 2016

Syksyksi uutta

Tällä viikolla sain yllättävän paljon aikaan ompelurintamalla. Jo vähän aikaa odottanut Noshin trikoo sai uuden muodon lapsen mekkona (tunikaksikin sitä voi kutsua). Keväällä kuosittelemani taskumekon kaava on osoittautunut käytössä erinomaiseksi ja vihdoin sain ommeltua mekon tästä ihanasta murretun vihreästä kankaasta. Halusin lisätä jotain hauskuutta mekkoon ja siksi laitoin taskun sisäosaan eri kangasta. Pallokangas sattui löytymään varastosta ja se toimii aika kivasti (tylsänä aikuisena olisin ehkä valinnut mustan trikoon, jos sellaista olisi sattunut olemaan). 

Tämä mekko on tehty sitä varten, että kolmevuotias voi rymytä, hyppiä ja leikkiä. Alaselkä ei ole paljaana, helma ei mene jalan alle ja mikä tärkeintä: vaate ei kiristä tai vaivaa. 





Ja en muuten voinut vastustaa näitä Paapiin kankaita Pop-Up Kuopio -tapahtuman Kotimaisen designin Lastenvaate -Pop Upissa. Näistä syntyy vielä lähiviikkojen aikana jotain tarpeellista tai vähemmän tarpeellista tytöille (itseänikin kyllä tuo tummansininen kangas polttelisi...).

Kipin kapin siis Kuopion keskustaan Pop Up-tapahtuman yrityksien menoa seuraamaan. Vielä viikon ajan ehtii tekemään löytöjä.

Hauskaa viikonloppua!



tiistai 27. syyskuuta 2016

Kuvien ihmeellinen maailma

Tulin toipumisvuoteeltani (tai voiko äiti koskaan levätä kotona) huikkailemaan tänne. Vinkkivinkkinä kerron vielä tietämättömille tai muuten sellaisille jotka eivät Pinterestiin ole vielä eksyneet. Kannattaa käydä vilkaisemassa. Aivan loistava kuvien kokoelma, josta voi valita omiin kansioihin kiinnostavat ja inspiroivat kuvat. Huippu paikka omien ideoiden työstämiseen ja uusien löytymiseen. Ja sen käyttäminen on helppoa kuin heinänteko, myös tällaiselle tekniikan maailman poropeukalolle. Sivubannerin linkistä pääset katselemaan minun kokoelmaani mm. sisustuksesta, tyylistä ja käsitöistä.



Ja tuosta toipumisesta vielä sen verran, että viisaudenhampaan poisto ei ehkä ole mikään maailman mukavin toimenpide, mutta voittaa flunssat mennen tullen. Naama tosin ei ehkä palaudu meikäläisellä ihan hetkessä, mutta saapahan hyvän syyn sairastaa ja vaikka neuloa...

Ja kommenteista olisin tosi mielissäni!

perjantai 23. syyskuuta 2016

Helpot legginssit


Ompeluvimma iskee välillä kovalla otteella ja silloin pitäisi saada valmista nopeasti. Sellaisena hetkenä kaavat ovat hukassa eikä mitään suuritöistä käsityötä voi edes haaveilla aloittavansa. Silloin on helppo tehdä lapselle legginssit jämäkankaasta. Helpon kaavan saa jo parhaat päivänsä nähneistä lapselle sopivista legginsseistä, niistä joiden saumoihin on ilmestynyt reikiä ja jotka on juuri aikonut heittää menemään.




Vanhoista housuista on leikattu pitkät saumat auki, vyötärölle tai lahkeille ei tarvitse tehdä mitään. Leggareita varten leikataan kaksi ylläolevan kuvan mukaista kappaletta.

Kaavaan on helppo lisätä lahkeen pituutta tai muokata legginssejä lisäämällä taskuja, vahvikkeita tai frilloja. Leikatessa on vaan syytä muistaa lisätä vyötärölle taitetta varten useita senttejä, kuten myös lahkeisiin. Itse lisäsin legginsseihiin hiukkasen leveyttä, koska uusi trikoo oli napakampaa ja lapsen housuthan eivät tietenkään saa kiristää. Vyötärölle pujotin kuminauhan.



Helpot kuuden sauman housut tekee tunnissa, vaikkei kokemusta ompelusta juurikaan olisi. Kankaaksi valitsin muuten ihanan Noshin sitruunaisen jerseyn, jota oli jäänyt muista ompeluksista juuri sopiva palanen.

Mitäs pidät raikkaista ja sitruunaisista leggareista? 




keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Tavaran paikka

Olen ollut kiinnostunut oman huoneeni sisustamisesta alakoululaisesta saakka. Teini-ikäisenä kiersin kirpputoreja ja järjestelin sadat postikortit kollaasiksi huoneeni seinälle. Minulle oli tärkeää saada laittaa huoneestani minun näköistä.

Kun sisustan, yhdessä puolisoni kanssa, minulla saattaa olla mielikuva tai idea siitä mitä haluan. Kun tavara tai huonekalu löytää paikkansa, se saattaa jäädä paikalleen jopa useiksi vuosiksi. Inhoan suuria muutoksia, jopa huonekalujen siirtely voi tuntua ärsyttävältä. Toisaalta joskus vaihtelu on mukavaa. Oma tyyli muuttuu ja kehittyy, tavarat hajoavat tai lapsien myötä jotkut ratkaisut eivät vaan toimi. Haluan myös sisustaa siten että ostokset ovat tarpeellisia, mahdollisimman kestäviä ja toiminnallisia, ja tietenkin kodin asukkien mielestä muutenkin miellyttäviä. En halua ostaa väliaikaisia huonekaluja (varsinkaan uutena) enkä halua ostaa kertakäyttötavaraa.


Trendit vaikuttavat varmasti myös omaan sisustamiseeni. Aluksi saatan vierastaa jotain uutta villitystä ja myöhemmin huomaan tottuneeni ja mietinkin jotakin tämän trendin suuntaista vaihtoehtoa omaan kotiini. Kummallista, miten alitajuisesti asiat muokkautuvat ja niihin sopeutuu. Toki omat mieltymykset ovat aina tyylillisesti omannäköisiä, muuten ne tuntuvat vierailta.  Uusista trendeistä vierastan tummia seinäpintoja ja punertavaa metallia. Toisten kodeissa ne näyttävät hienoilta, mutta omaan kotiini en osaisi niitä laittaa. Kalkkimaalia taas on pitänyt sivellä pieneen seinän pätkään.


Joka tapauksessa sisustusfilosofiaani kuuluvat kestävyys, toiminnallisuus ja tarpeellisuus. Ja kauneus, se mikä  minusta on kaunista ja miellyttää omaa silmää. En osta huonekalua tai tavaraa siksi, että muillakin on samanlaisia, tai että jotakin vaan täytyisi omistaa. Trendit tulevat ja menevät ja koti ei tunnut kodilta jos sisustaa suoraan lehden sivulta. Hankinnan tulee kestää myös omien mieltymysten muutoksia.

Meillä on paljon vanhoja huonekaluja, mutta myös uutena ostettuja. Tunnustan olevani materialisti. Jos talo palaisi pelastaisin tavaroista ensimmäisenä vanhan tuolin, jolla on paljon tunnearvoa. Ympärilläni olevilla tavaroilla on tarina ja, ihmisten lisäksi, ne tekevät kodista kodin. Jotkut tavarat säilyvät ja joistakin täytyy vuosien varrella luopua. Ja onkin tärkeää opetella luopumaan. Tarpeetonta tavaraa on turha säilöä, varsinkin jos sillä ei ole juurikaan tunnearvoa.

Miten sinä sisustat?  Tunteella vai järjellä, vai kenties molemmilla?



perjantai 16. syyskuuta 2016

Puutarhan perjantai

Keittiömme ruokapöydällä pyörii ja sille kertyy joka päivä erilainen lajitelma leluja. Tänään tämä hellyttävä kaveri suorastaan kutsui minua kuvaamaan itseään. 



Lämpimän syyskuun johdosta pihalla kukkii vielä ja kasvimaallakin monet kasvit ovat kauniin näköisiä (monesti lakastuminen alkaa jotenkin aikaisemmin). Keräämättä jäänyt parsakaali kukkii ja kerran jo alasleikattu rucolakin tekee kukkaa ja siementä. Tänään keräsin lounassalaatin ainekset pihalta. Ainokainen retiisi, rucolaa, pieniä parsakaaleja (ovatko nämä nyt niitä broccolinejä), persiljaa ja kehäkukkaa. Omenoista voisi vielä ennen reissua keittää sosetta. Ta ehkäpä laitan kuivurin hurisemaan ja suikaloin omenat herkkupaloiksi.



Ihanaa viikonloppua!

torstai 15. syyskuuta 2016

Aikuisen vaatteesta lapsen vaatteeksi

Ennen vanhaan lastenvaatteet tehtiin usein vanhoista aikuisten vaatteista. Joskus kirpputoreilta tarttuu  pikkurahalla mukaan hauskoja vaatteita, joissa vaatteen malli ei ole ollenkaan itselle sopiva, mutta kuosi tai materiaali puhuttelee muuten. Olen tuunannut lapsille joitakin vaatteita juuri tällaisista hutiostoista, joilla ei ole välttämättä muuten edes toivoa uudesta käyttäjästä. Muoti vanhenee melko nopeasti, mutta vanhat materiaalit voittavat kestävyydeltään ja laadukkuudeltaan nykyiset mennen tullen. Erityisesti ennen vuotta 2000 valmistetut tekstiilit ovat kullanarvoisia, eivät ehkä kuosien tai mallien vuoksi, vaan siksi että ne kestävät käyttöä ja pesua paremmin.

Ompelijana olen ihan tavallinen, varmaan keskikastia. Osaan ommella, kun en lähde tavoittelemaan liian suuria. Nykyään ompelen usein valmiista kaavasta ja ohjeen mukaan. Kuten ruoanlaitossakin, jos sovellan menee homma päin mäntyä. Koetan valita ompeluksiini laadukkaan kankaan. Palalaareista ei useinkaan ole sattunut löytymään kangasta, joka kestäisi useampaa pesua hyvänä. Kirpparivaatteesta tuunattuna vaateompeluun ei mene paljoa rahaa ja saa harjoitella ompelemista ilman morkkista hintavamman kankaan pilaamisesta. Suosittelen kokeilemaan.

Mitä sinä haluaisit ommella seuraavaksi?

Vanhasta Nanson paitulista tuli ihana mekko kolmevuotiaalle. Poimutin paitulin helman ja hihat sellaisenaan mekkoon, miehustassa käytin mallina paidan kaavaa. Lempimekko -kamaa ruttuisuudestakin päätellen.


Epämääräisestä naisten topista syntyi vauvalle hauskat pöksyt muokkaamalla Ottobren housunkaavaa. 



maanantai 12. syyskuuta 2016

Vanhan talon asukit

Nariseva puulattia, vetoa ikkunoista joissa valunut lasi maalaa maisemaa utuiseksi. Raskaat ovet, hupsut valokatkaisijat. Pihalla omenapuut ja syreenit, mummolan perennat. Sisällä tunne siitä, että joku muu on kulkenut tästä kymmeniä vuosia ennen minun syntymääni. Tässä hän on katsonut tuonne pihalle, tuo omenapuu on istutettu hänen lapsensa syntymän kunniaksi. Tästä hän on kävellyt, seisonut ja laskenut kätensä ovenkarmille.




Vanhaan taloon asumaan asettuminen ja siinä asuminen vaatii kompromisseja. Vanhasta saa uuden vain purkamalla vanhan pois. Asuminen vaatii totuttelua. Vanha talo hengittää, kaipaa hoivaa ja ymmärrystä. Ei kannata hutkia, vaan hengähtää hetki ja miettiä mitä kannattaa tehdä vai voiko vain olla ja nauttia talosta, miettiä hiljaa mitä tulisi tehdä. Nauttia siitä tunteesta, että tämä on ollut monen muunkin koti, tärkeä paikka, johon on aina palattu ilolla ja jota on kaivattu poissa ollessa. Vanhalla talolla on sielu.




Meidän talossa ei ole tehokasta ilmastointia, ihanaa käytännöllistä kodinhoitohuonetta tai ylellistä saunaosastoa. Meidän talossa on isot ja korkeat huoneet, keskellä taloa muuri, jonka ympäri lapset voivat juosta huoneesta toiseen, narisevat lattiat, kylmä porraskäytävä ja ikkunat joiden läpi katsoessa näkee kaiken vähän eri tavalla. Meillä on remonttia takana ja yhtä paljon edessä. Rapsuttelua ja sipistelyä, hampaiden kiristelyä ja onnistumisen iloa. Meillä on meidän näköistä.

Vanhassa talossa asuminen on elämäntapa, valmista ei tule hetkessä eikä kahdessa, ei edes kymmenessä vuodessa. Yksi korjaus kerrallaan, välttämätön ensin ja muu sitten toisessa ajassa, uusilla voimilla. Vanhassa talossa asumisesta haaveilevan kannattaa miettiä kaksi kertaa haluaako sitä todella. Tekemistä riittää, vaikka joku olisikin laittanut pinnat uusiksi viime vuosina. Eikä tämä mitään ekologisinta asumista ole myöskään. Passiivitaloa vanhasta ei saa mitenkään. Tai ainakaan vanha talo ei säily silloin seuraavaa viittäkymmentä vuotta. Mutta jos sitä hoivaa ja hellii, se säilyy ja kenties joku toinen voi taas vuosien päästä seisoa tässä ja nojata ovenkarmiin.



Vanha talo valitsee asujansa. Joko siinä haluaa asua tai sitten ei. Ja jos haluaa, niin sitten sitä taloa myös rakastaa.

perjantai 9. syyskuuta 2016

Monen kerroksen väkeä

Talomme on rakennettu pula-aikana sodan jälkeen. Kolme kirvemiestä, isä ja hänen poikansa, rakensivat jämerän ja korkean talon. Rintamamiestalolle tyypillisesti talossa on kolme kerrosta; kellari, keskikerros ja yläkerta. Taloon on alunperin suunniteltu kaksi kotia, keskikerrokseen talon omistajan asunto ja yläkertaan vuokralaisten asunto. Talossamme on asunut parhaillaan jopa yhdeksän henkeä. No, se on jo aivan eri tarina.

Erilliset asunnot on nykyisin yhdistetty modernimman perheen arjen helpottamiseksi. Yläkerrassa sijaitsevat makuuhuoneet ja vintit, keskikerroksessa oleillaan, kokkaillaan ja peseydytään. Kellarissa sijaitsee vanha sauna, pyykkitupa ja paljon kylmää säilytystilaa.



Lapsiperheessä onkin ollut ratkomista siinä, miten vaatepolitiikka ratkaistaan arjessa, kun kaikki vaatteet luonnollisesti säilytetään (ja miksi ihmeessä?) makuuhuoneiden vaatekaapeissa yläkerrassa. Jostain syystä yläkerrasta sukan tai paidan hakeminen tuntuu välillä ylitsepääsemättömän hankalalta. Ulos lähdön hetkellä puuttuva sukka voi aiheuttaa hiusten lähtöä erityisesti äidillä.

Ratkaisin ongelman  järjestämällä vanhaan patakaappiin lapsille omat säilytyslaatikot päivittäisiä sisävaatteita varten. Suurin osa vaatteista säilytetään yläkerrassa, mutta vaihtuva valikoima paitoja, housuja ja muita arkisia vaatekappaleita löytyy myös alakerrasta. Sieltä voi lapsikin helposti valikoida mieleistä päälleen, eikä koko vaatekaapin sisältö ole pengottuna lattialle. Tämä toimii meillä paremmin kuin hyvin. Ja kotimme joka huoneesta löytyy muuten myös upeat alkuperäiset kaapit, joihin voi piilottaa uskomattoman määrän tavaraa. Siihen eivät modernien talojen vaahuoneetkaan kykene.



Tavaran säilytykseen oivallisia kapistuksia ovat myös vanhat matkalaukut. Uusin niistä säilöö sisäänsä supertuottoisan esikoiseni piirustukset ja askartelut. Laukun hän saa sitten  matkaansa, kun aikanaan lähtee kotoa pois. Monien valmistajien valikoimista löytyy juuri nyt myös kauniita meriheinäkoreja, joihin meillä on tällähetkellä piilotettu vaippoja. House Doctorin raidalliseen pussukkaan piiloutuvat vaippasankarin muut tarvittavat tykötarpeet, kuten talkit ja rasvat.




Kuinka teillä ratkotaan lapsiperheen vaatesäilytys, kun kuljettavia kerroksia on monta? Mitkä ovat hauskimmat tavat säilöä päivittäisiä tavaroita, kun kaappitilaa on rajattu määrä?

Hauskaa viikonloppua!








keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Satokauden loppu

Syksyn mukana kotiin rantautuu tietenkin flunssa. Paras lääke flunssaan on kokemukseni mukaan suklaa, mutta lepo, lämmin hunajavesi ja mustaherukat auttavat ensi hädässä. 

Oma piha antaa satoa kesäkuun lopusta alkaen. Salaattia ja rucolaa saa juhannuksena ja kylvän uuden erän hieman ensimmäistä kylvöä myöhemmin jotta salaattia, tai vaikka retiisejä, saa myös myöhemminkin. Tänä vuonna kokeilin myös parsakaalia, tilliä ja erilaisia yrttejä sekä ehdotonta suosikkiani jo edellisvuosilta, kyssäkaalia. Vadelmat kypsyvät pikkuhiljaa ja satoa saa kerätä jopa kuukauden ajan. Herukkapensaista saadaan pieni pakastin täyteen punaisia ja mustia yksilöitä. Paras odottaa vielä keräämistään, nimittäin kasveista helpoin, maa-artisokka. Se kasvaa pitkään ja sitä voi nostaa ylös maan routimiseen saakka. Ja ei huolta, mikäli kaikkia mukuloita ei huvita syödä, voi ne jättää talveksi mullan alle. Maa-artisokka jatkaa kasvuaan seuraavana vuonna maahan jääneistä mukuloista. Kasvi kasvaa kesän aikana jopa yli kolme metriseksi, joten sen sijoittamista kannattaa harkita tarkkaan. 

Tänä vuonna omenasato jää omien puiden osalta hyvin pieneksi, joten täytyy täyttää omenakorit torin osto-omenoilla. Jokavuotinen omenamehustus jää siis vain haaveeksi.

Tiesitkö, että monilla paikkakunnilla toimii mehustamoita, joissa voi hyvin kohtuullisella korvauksella saada omista omenoista herkullista tuoremehua? Kannattaa kokeilla. 



tiistai 6. syyskuuta 2016

Kukkuu!

Täällä ollaan! Kiva, kun sinäkin olet.

Kun tekeminen on mukavaa, tietenkin sen arkisen aherruksen ja lastenhoidon ohessa, tuntee voivansa hyvin. Luova tekeminen on mindfulnessia parhaimmillaan. Tai ainakin on läsnä hetkessä, ja samalla pystyy keskittyneesti tekemään jotakin, mikä on itselle merkityksellistä.  Ja se tuttu sanonta, näkee oman kätensä jäljen ja voi olla tuotoksestaan ylpeä. Juuri näiden seikkojen vuoksi, haluan tehdä itse, puurtaa ideoitani kokoon. Tai no, kokeilla rohkeasti osaanko. Aina voi opetella ja harjoitella. Hyvä siitä lopulta tulee. Jos ei tule, voi survoa tuotoksen laatikkoon ja aloittaa jotain ihan muuta.

Täällä remontoidaan vuonna 1949 valmistunutta taloa hitaasti ja harkiten, ommellaan vanhasta uutta ja uudesta aarteita, neulotaan tarpeeseen, puuhaillaan puutarhassa läpi vuoden. Luodaan kodista sellainen paikka, jossa kaikkien on hyvä olla.

Tämä on minun, kahden pienen lapsen äidin, ajatushautomo, leikekirja ja ideoiden jakamisen kenttä.


Tervetuloa seuraamaan ja poimimaan ideoita!