torstai 29. joulukuuta 2016

Välipäivien arkea


Joulun pyhät menivät ja tilalle palasi arki. Sellainen, mikä ei tunnu tavalliselta arjelta, vaan joltain välitilalta. Kuusi ja hyasintit tuoksuvat vielä. On koristeet ja muut, mutta jokin haikeus värittää näitä päiviä. Joulu on ohi ja mennyttä vuotta puntaroi päässään tahtomattaankin. Hyvä vuosi tämä on ollut. Sellainen tavallisen hyvä. Tasapainoinen, muttei tasapaksu. Paljon oivalluksia ja paljon kasvua.

Ennen joulua sain kuin sainkin leikattua puuvilla-pellavasta itselleni mekon palaset. Joulun jälkeen sain ommeltua sen. Oli kyllä homma. Lipevä, jopa silkkimäinen materiaali oli herkkää ommeltavaa. Ärräpäitä lenteli luvattoman paljon ja meinasin kauluksen kanssa menettää hermoni täysin. Mutta valmista tuli ja tyytyväinen voin olla tulokseen.

Olen ihaillut japanilaisten suunnittelijoiden kaavakirjojen visuaalista herkkyyttä ja niitä ihania vaatteita, joita kirjoissa on. Nyt vihdoinkin sain aikaiseksi ommella Yoshiko Mizunon Ompele vaatteita jokaiselle päivälle -kirjasta pystykaulusmekon. Kirjassa on helposti piirrettävät kaavat perusvaatteisiin. Ompeluohjeet ovat helpot ymmärtää ja kuvat ovat selkeät. Tämä mekko on tehty 34 koon kaavalla. Kirjan mallit ovat reiluja ja arvioisin, että tässä 34 vastaa enemmän 36-38 kokoa. Mekko on hartioista istuva, mutta muuten se on reilu ja ilmava. Lyhensin omaani reilusti, koska muuten mekosta olisi tullut hyvin kaapumainen. Kesällä on ihana laittaa mekon kanssa sandaalit jalkaan, hattu päähän ja lähteä lasten kanssa pihalle puuhaamaan.








Tämän kyseisen kirjan lisäksi, myös Yoshiko Tsukiorin kaavakirjat ovat inspiroivia. Suosittelen kokeilemaan tai ainakin selailemaan niitä!

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Joulun kukkia

Päivä on juuri nyt lyhyimmillään ja päivien valoisa aika menee helposti ohi huomaamatta. Joulun valmistelu on sujunut tänä vuonna (tähän asti) niin leppoisasti, että tuossa eräänä päivänä täytyi ihan ääneen ihmetellä. Jos vaikka on unohtunut jotain tärkeää. Kun yleensä sitä pientä joulustressiä pukkaa tulla jossain vaiheessa. Vaikka kovasti yrittäisi ettei pukkaisi, mutta kuitenkin se jostain hiipii yllättäen.

Mutta nyt ei ole sellaista tunnetta tullut. Ja asiahan tarkistettiin. Kuusi on, lahjat on, koristeet on. Kynttilöitä kaapissa, ruoat mietittynä, siivouskin ajateltu toteuttaa. Aikaa on ollut lukea joulusatuja, askarrella koristeita ja muutakin. Ja tietenkin ompeluksiakin on ehtinyt taas surauttaa. Isosiskolle valmistui hutiostos-kankaasta kauppatakki. Buklee-neulos ja vanhan neuletakin napit sopivat yhteen kuin tähti kuusen latvaan. Puoleen reiteen ulottuva takki on sopivan pehmoinen ja lämpöinen kauppareissuille, kun ei pitkään tarvitse ulkona viimassa (tai sateessa) olla.







Tuubihuivin tein samasta joustocollegesta, kuin alla olevan kuvan tunikan. Aivan ihanan Sarah-designin kankaan nähdessäni halusin tehdä isosiskolle jotain erityistä. Ensin pohdin bomber-takkia, mutta päädyin (jälleen kerran) tunikaan, koska niitä nyt vaan tulee käytettyä enemmän kuin kevyitä takkeja.

Tunikan mallin hahmottelin vanhasta tunikasta. Mallissa on pudotettu olkasauma ja lepakkomainen hiha. Linja kepenee alas helmaan. Tunika on polvipituinen ja on päässyt kuvien oton jälkeen jo viimeistelyynkin. Ja mielestäni tämä sopii kuosinsa puolesta jouluun tai vaikka viileään juhannukseen.








ja vinkkinä: minua voi seurata Blogit.fi -sivustolla sivubannerissa olevan kuvakkeen kautta.

perjantai 16. joulukuuta 2016

Mistä kaikki alkoi?

Olin pitkään tekemättä käsitöitä . Jotenkin tuntui, ettei ompelusta tai neulomisesta tule mitään. Epäonnistumisia tuli mielestäni liikaa. Ahaa-elämyksiä ei juurikaan ollut. Sitten ilmoitin itseni kässäkerhoon. Vihdoin minulla oli aikaa pohtia ammattilaisen (kässäopen) kanssa ompelutekniikoita ja kaikkea sitä, minkä koin liian vaikeaksi lapsiperhearjen keskellä. 

Ja sitten niitä onnistumisia alkoi tulla. Reilu vuosi sitten sain valmiiksi isosiskolle ompelemani villakangastakin. Siitä tuli niin ihana, että sitä pidettiin harkiten ja rakkaudella. Nyt sitten isosiskon kasvupyrähdyksen jälkeen on pikkusiskon vuoro. Vaikka takki onkin vielä melko iso, voi sitä hyvillä mielin pitää taaperolla. Vaatteet on tehty käyttöön ja lapset kasvavat (liian) nopeasti.




Kässäkerhon loputtua, jatkoin ompelua kotona hyvillä mielin. Olen oppinut luottamaan koneisiini ja taitoihini. Teollista jälkeä ei kotikoneilla saa ammattilainenkaan. Tärkeintä on tekemisen ilo ja se että vaatteet pääsevät oikeasti käyttöön. Onneksi löysin sen paikan, josta löysin kipinän tekemiseen uudelleen. Ja suosittelen ehdottomasti kässäilyä toisten seurassa, jolloin alkuun pääsee hyvillä mielin.





Viimeaikoina en sitten juurikaan muuta ole tehnyt, kuin neulonut ja ommellut lapsille vaatteita. Ja jotain itsellenikin. Lahjoja en ole surautellut, vaan vaatteita suoraan käyttöön. Pikkusiskolle valmistui ylhäältä alas- neuletakki. Tämä oli ensimmäinseni laatuaan. Mallina tässä oli "Lilla koftan", jonka ohje löytyy Ravelrystä ilmaisena. Helppo ohje aloittaa neuletakin tekeminen. Luomupuuvillainen Käpysen pilvi-trikoo muovautui, Ottobren kaavaa mukaillen, ihanaksi tunikaksi.

Voi, että rakastan tätä käsillä tekemistä! Mitäpä muuta sitä ihminen jouluna tarvitsee. Aikaa, suklaata ja mukavaa itselle tärkeää tekemistä rakkaitten seurassa.

perjantai 2. joulukuuta 2016

Jouluihmisen joulumieli


Mistä sen tietää? Että onko jouluihminen vai ei? Luulen olevani jouluihminen, koska lapsena aloitin joulusta haaveilun elokuussa. Suunnittelin, vanhoja lehtiä selaillessa, mitä tekisin toisille lahjaksi. Kaupallisesta joulusta en ole välittänyt, mutta sitä tunnelmaa, sitä olen rakastanut aina. Joulu alkaa vielä nyt aikuisenakin hiipiä mieleeni ruskan aikaan.

Nykyään en halua kuluttaa joulua loppuun, joten koristelun ja muun valmistelun aloitan vasta joulukuun koittaessa. Stressiä en ota, siivoukset ja muut hässäkät eivät tuo minulle joulun tuntua. 

Ensimmäisen adventin aikaan laitoimme jouluvaloja ikkunoihin ja kokeilin myös havukranssin tekemistä omin kätösin. Ihan onnistunut tuotos tuli. Katsotaan miten se kestää lumi- ja sademyräkät. Kiersin ensin rautalangasta kevyen rungon ja sidoin siihen langalla havunoksia. 






Seuraavat joulupuuhat liittyvät varmaankin korttien tekemiseen. Siihen minulta löytyykin kaksi pientä apuria, jotka varmasti saavat aikaan väri-ilottelun korteissa ja keittiössä.