perjantai 16. joulukuuta 2016

Mistä kaikki alkoi?

Olin pitkään tekemättä käsitöitä . Jotenkin tuntui, ettei ompelusta tai neulomisesta tule mitään. Epäonnistumisia tuli mielestäni liikaa. Ahaa-elämyksiä ei juurikaan ollut. Sitten ilmoitin itseni kässäkerhoon. Vihdoin minulla oli aikaa pohtia ammattilaisen (kässäopen) kanssa ompelutekniikoita ja kaikkea sitä, minkä koin liian vaikeaksi lapsiperhearjen keskellä. 

Ja sitten niitä onnistumisia alkoi tulla. Reilu vuosi sitten sain valmiiksi isosiskolle ompelemani villakangastakin. Siitä tuli niin ihana, että sitä pidettiin harkiten ja rakkaudella. Nyt sitten isosiskon kasvupyrähdyksen jälkeen on pikkusiskon vuoro. Vaikka takki onkin vielä melko iso, voi sitä hyvillä mielin pitää taaperolla. Vaatteet on tehty käyttöön ja lapset kasvavat (liian) nopeasti.




Kässäkerhon loputtua, jatkoin ompelua kotona hyvillä mielin. Olen oppinut luottamaan koneisiini ja taitoihini. Teollista jälkeä ei kotikoneilla saa ammattilainenkaan. Tärkeintä on tekemisen ilo ja se että vaatteet pääsevät oikeasti käyttöön. Onneksi löysin sen paikan, josta löysin kipinän tekemiseen uudelleen. Ja suosittelen ehdottomasti kässäilyä toisten seurassa, jolloin alkuun pääsee hyvillä mielin.





Viimeaikoina en sitten juurikaan muuta ole tehnyt, kuin neulonut ja ommellut lapsille vaatteita. Ja jotain itsellenikin. Lahjoja en ole surautellut, vaan vaatteita suoraan käyttöön. Pikkusiskolle valmistui ylhäältä alas- neuletakki. Tämä oli ensimmäinseni laatuaan. Mallina tässä oli "Lilla koftan", jonka ohje löytyy Ravelrystä ilmaisena. Helppo ohje aloittaa neuletakin tekeminen. Luomupuuvillainen Käpysen pilvi-trikoo muovautui, Ottobren kaavaa mukaillen, ihanaksi tunikaksi.

Voi, että rakastan tätä käsillä tekemistä! Mitäpä muuta sitä ihminen jouluna tarvitsee. Aikaa, suklaata ja mukavaa itselle tärkeää tekemistä rakkaitten seurassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti