tiistai 10. tammikuuta 2017

Luovuudesta

Viime aikoina olen miettinyt paljon luovuutta. Sitä miten se minussa ilmenee. Luulin kadottaneeni sen luovuuden flow-tilan, joka minulla oli nuorena tyttönä. Aikuisuus, aikuisten maailma ja itsenäistyminen haukkasivat siitä osansa. Viimeisen parin vuoden ajan ja erityisesti nyt puolen vuoden ajanjaksolla olen pursunnut ideoita, imenyt inspiraatiota ja pyörinyt haavemaailmassa. Olen ommellut, suunnitellut, piirtänyt, maalannut, värjännyt kangasta, valokuvannut ja neulonut. Olen uinut sellaisessa luovuuden höperöisessä pilvihattarassa. Olen viimein saanut takaisin jotakin siitä menetetystä luovuudesta, joka minulla aikanaan oli.


Vastapainona innostukselle on tietenkin tullut pelko uudelleen saavutetun menettämisestä. Kun palaan työelämään, katoaako tämä luova ajattelu? Mitä jos se taas häipyy eikä palaakaan? Muut järkevät (?) ajatusmallit korvaavat vaaleanpunaiset hattarat. Mitä minun tulisi tehdä etten menetä tätä?



Mutta ehkä minun onkin tarkoitus nauttia tästä tilasta. Juuri tässä ja nyt. Katsoa lasten kasvua. Pieniä niskakiharoita, pulleita punaisia poskia ja maalata ne tauluksi. Tai vaan pysähtyä, hengittää sisään ja ulos. Avata silmät ja olla hyvillään siitä, että näen asiat ehkä eri tavalla kuin ennen. Maailma on pullollaan inspiraatiota ja kauneutta, jota on ihana haalia itselleen. Pään sisälle omaan rauhaan. Sitten osan voi antaa eteenpäin. Toisillekin ihasteltavaksi.

Tämän blogin sisältö saattaa tulevaisuudessa muuttua enemmän käsityöpainoitteiseksi. Mieli tekisi vain kuvata sitä mitä olen saanut aikaiseksi ompelurintamalla.

Tai sitten se ei muutu. Katsotaan millaisia ideoita kevät heittää polulleni.

3 kommenttia:

  1. Ihania ja ajatuksia ja ihana koti teillä <3 Samanlaisia mietteitä olen kokenut itsekin. Murehtinut kadoksissa olevaa luovuutta. Huomannut kuitenkin, että se elää, muuttaa muotoaan, kasvaa ja kehittyy - aivan kuin itsekin. Ei se koskaan häviä, välillä vaan vähän lepää ja kerää voimiaan ja sitten kun tulee esiin, niin nautit vaan :)

    VastaaPoista
  2. Ihania ja ajatuksia ja ihana koti teillä <3 Samanlaisia mietteitä olen kokenut itsekin. Murehtinut kadoksissa olevaa luovuutta. Huomannut kuitenkin, että se elää, muuttaa muotoaan, kasvaa ja kehittyy - aivan kuin itsekin. Ei se koskaan häviä, välillä vaan vähän lepää ja kerää voimiaan ja sitten kun tulee esiin, niin nautit vaan :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos! Niin, nyt tuntuukin, että se luovuuden into ja voima on jollain tavalla enemmän taas omanlaista. Minun luovuuttani. Ehkä se tarvitsi vain sopivat olosuhteet kasvaakseen. Mutta nautin kyllä! :)

    VastaaPoista