lauantai 25. maaliskuuta 2017

Kevään merkki

Bloggaaminen vie aikaa. Ja tällähetkellä olen halunnut käyttää vapaa-aikaani enemmän käsitöiden tekemiseen ja olemiseen. Ihan kaikkeen muuhun kuin koneella istumiseen. Tänne on kuitenkin kiva palata ja laittaa ylös asioita. Niinkuin nyt vaikka nämä kuvat keväisistä hameista ja hatuista. Innostuminen on selvä kevään merkki. Valo tekee kuin tekeekin ihmeitä.

Lunta täällä itäisessä Suomessa on niin paljon jäljellä, ettei kevät tule vielä aivan ensi viikolla. Kaappi kuitenkin jo pursuaa esipestyjä kankaita, joista aion loihtia (hyvällä ja vähän vähemmän hyvällä menestyksellä toki) tyttöjen kesävaatteita. Luvassa on mekkoja, paitoja ja housuja. Yritän kenties myös ommella nelivuotiaalle kesätakkia, jos oikea kangas osuu eteeni. 











Piirsin kaavan omasta lapsuudestani tutulle trikoiselle baskerille ja puolessa tunnissa pikkusiskolle surautin jo vähän paremman ja muokatumman version. Minusta tämä on vain niin kiva, kun pipot tuntuvat olevan jotenkin tylsiä juuri nyt. Muutenkin pyöreäposkisille pikkuisille tällaiset leveämmän hatut sopivat kivemmin.

Toinen suosikkijuttuni on nyt ehdottomasti puolikellohame. Älyttömän helppo tehdä istuva, liehuva hame. Netistä löytyy monta ohjetta ja pikkuisen laskemalla saa nopeasti oman kaavan (ilman kaavapaperia). Hameen voi yhdistää myös yläosaan, jolloin siitä saa (tattada-daa!) kivan mekon. Uskaltaisinkohan tehdä tällaisen mekon itsellenikin? Tupsut pyöräytin nelivuotiaan kanssa jämälangasta.





Olen myös hurahtanut joustamattomien kankaiden ompeluun. Minua viehättää erityisesti keskieurooppalainen (?) melankolinen ja romanttinen tyyli, jossa ei ole krumeluureja, mutta yksinkertaisia, ajattomia linjoja. Puuvilla-pellavasta syntyi ikimekko tulevalle kaksivuotiaalle kesän juhliin. Isosisko saa myös omansa vanhasta pellavaverhosta. Pikkuiset hatut syntyivat pitkän ideoinnin jälkeen kierrätyskankaista.

Mitäs tykkäät? 

1 kommentti: